Sarjakuvakokoelmani sijaitsee 600 kilometrin päässä lapsuudenkodissani. Kokoelmani on kahdessa kirjahyllyssä autioksi jääneessä huoneessa, jonka lämpötilaa pidetään tasaisena ympäri vuoden. En pysty siirtämään kokoelmaani tänne etelään pääkaupunkiseudulle, jossa olen asunut toistakymmentä vuotta, koska kokoelmalle ei ole tilaa. Ei ainakaan vielä. Siirto-operaatioonkin pitäisi vuokrata paku. Siksi teen vuosittain vaelluksia sarjakuvieni äärelle ja inventoin hyllyjen sisältöä. Se on iso urakka ja etenee hitaasti.

Joululomalla piipahdin taas Pohjois-Pohjanmaalla ja ehdin kasvattaa inventaariofailiani, johon kerään tiedot sarjakuvistani, nimikkeistä, vuosista, kustantajista. Määrittelen myös kuntoluokituksen, jotta voin määritellä mikä kokoelmassani on arvokasta ja mikä ei.

Kuntoluokitukseksi olen ajatellut samaa minkä löysin Antikvariaatti Makedonian sivustolta:

k5 – priima
k4 – hyvä ei suurempia vikoja
k3 – ok, kulumaa, taitteita ja lukemisen jälkiä
k2 – melko huono, paljon kulumaa, taitteita, kolhuja, paloja voi puuttua.
k1 – kaikin puolin huono, puutteellinen, risa

Ja tähän lisään omaksi tiedokseni vielä kp = kirjastopoisto.

Mielenkiintoisin sarjakuvalöytö pohjoisen reissullani osui tällä kertaa käsiini kun menin raottamaan aikakauslehtiä sisältävää lämmintä pakastearkkua. Tex Willerin Kronikka nro 1: Väärää rahaa Laredosta oli laitettu kannattelemaan pakastearkun kantta, tuuletussyistä. Pelastin tietenkin pokkarin hädästä ja toin sen sekä hyllystäni löytämäni nro 3:sen tänne etelään.

Kronikoissahan on julkaistu uusintapainoksia Texeistä vuodesta 1971 alkaen. Noissa alkuperäisissä varhaisissa Tex-kirjasissa oli paha ongelma, alkeellinen liimasidos, joka aiheutti sivujen irtirapsahtamisen. Juuri tuon vuoksi vuoden 1971 ensimmäiset Texit kuuluvat himottuihin keräilysarjakuviin, tietää tämän kronikka 1:sen tietosivu kertoa. Hyväkuntoisena niitä on liikkeellä vähän.