Kokoelmassa:
Aku Ankan taskukirjat 2-19, pääosin 2. painoksia(nro 5 on 1. painos)
Aku Ankan taskukirjat 20-54, pääosin 1. painoksia
Plus pari uudempaa kirjaa. 

Aku Ankan taskukirjojen rivistöä tarkemmin tutkiessa mieleen nousee monia ajatuksia lapsuudesta. Sen vaikutukset nimittäin näkyvät noiden käytettynä ostettujen kirjojen olemuksessa. Nämä on ostettu aikoinaan lukemista varten, heitetty sitten divariin, josta minä ne olen ostanut kokoelmaani.

Taskukirjat ovat pääosin kansiltaan mosaiikkimaisiksi taittuneita. Niitä luetaan pitkään ja hartaasti ja rakenne on sellainen, että paksua kirjaa pidellessä kannet joutuvat lujille. Tämän huomaa uusistakin taskukirjoista. Kannet ovat eräänlaisia kahvoja, joista kirjaa roikutetaan. Sisäsivut voivat olla priimakunnosa, mutta kannet nurkistaan lohkeilleet, rytyssä, kuluneet.

Omistajan nimi löytyy sisäsivuilta

Omassa kokoelmassani taskukirjojen yleisilmeestä voi sanoa, että väri on kulunut kansista hiljalleen. Huomaan että sitä on myös tarttunut viereisten kirjojen kansiin vähäisessä määrin. Monissa kirjoissa on teippikorjauksia, sivutaitoksia ja yksi jännittävä erikoisuus: monissa on omistajan nimi sisällysluettelon sisältävillä alkulehtisillä. Tämä on tapa jota en ole koskaan ymmärtänyt: lapset ovat kirjoittaneet näihin nimensä tussilla, kuulakärkikynällä tai muulla välineellä osoittaakseen omistustaan. He ovat kuitenkin luopuneet kirjoistaan nopeasti, ja kirjat ovat päätyneet hyllyyni. Minulla ei ole aikomusta kirjoittaa niihin omaa nimeäni. En tiedä mikä tämä omistamisen perinne on. Tuskin kirjoja on kouluun viety ja merkitty sekoittamisen välttämiseksi. Vai onko?

Kirjojen tuhoista voi sanoa myös sen, että parista kirjasta alkusivut julkaisutietoineen on revitty kokonaan pois. Näen tässä logiikan: on ajateltu, että nuo sivut ovat vain tiellä kun kirjaa lukee.

Yksi kirja on lisäksi kärsinyt kosteusvauriota, sivut kupruttavat.

Suosikit ja muut erikoisuudet

Kirjoista klassisimmaksi itselleni ovat jääneet esimerkiksi seuraavat kirjat: Aku Ankan muistelmat(35), Aku Taikaviitta(41) ja Mikki johtaa joukkoa(42). Ne sijoittuvat julkaisujärjestyksessä aika tavalla peräkkäin 1970-luvun lopulle ja tämä viitannee siihen, että juuri tuohon aikaan ehkä taskukirjojen maailma on itselle ollut tärkeä.

Kokoelmassani ei ole ensimmäistä taskukirjaa, eikä muutenkaan kovin monia ensimmäisiä arvokkaita painoksia. Kirjat 2-19 ovat pääosin 2. painoksia ja aika hyväkuntoisia. Taskukirja nro 5, Timanttien jäljillä on ensimmäinen painos. Sisäsivuiltaan se on erinomaisessa kunnossa, niin kuin useimmat muutkin kirjani, mutta alkusivuille on taas töhritty kuulakärkikynällä, samaten lopun välisivulle.

Taskukirjat 20-54 ovat pääosin 1. painoksia ja hyvässä kunnossa. Kannet ovat ottaneet vastaan ajan kulun.

Taskukirja 26: Aku ei anna periksi on 2. painos vuodelta 1984 ja siinä on erikoista se, että kansi on leikattu liian tiukasti. Teksti ”Taskukirja 26” mahtuu juuri ja juuri kannen alareunaan.

Tästä kansikuvan yksityiskohdasta näkyy hyvin miten väri pakenee. Sormien otteet muokkaavat kansia mosaiikkimaisiksi.

Taskukirjalla on hintansa

Viime vuonna uutisoitiin miten Aku Ankan taskukirjojen priimakuntoisesta ensimmäisestä numerosta Mikki Kiipelissä vuodelta 1970 saa pulittaa 300 euroa. Ymmärrän tämän. Priimakuntoisuus on kyllä ihmeellinen asia näissä kirjoissa. On täytynyt tapahtua jotakin hyvin erikoista – tai siis ei oikeastaan mitään(kirja unohtunut heti jonnekin) – jos se on hyvässä kunnossa.

Toinen yhtä arvokas numero on taskukirja 13: Ritari peloton, jonka liimaus on legendaarisen surkea. Ehjänä se on harvinainen tapaus. Itselläni tuo kirja on 2. painos vuodelta 1979.

Hämmentävää kaikissa Aku Ankan taskukirjoissa on nyt myöhemmin tarkasteltuna joka toisen aukeaman mustavalkoisuus aina numeroon 153 saakka. Aikoinaan se tuntui normaalilta, mutta nyt tuo kyllä sattuu silmään.

Lisätietoa:

Aku Ankan taskukirjat – tietokanta

Luettelo Aku Ankan taskukirjoista(Wikipedia)

Akupedia: Aku Ankan taskukirja